Artesaanityö

Tein ensimmäisellä vuodella suunnittelu harjoituksen Helin tunnilla, missä suunnittelin häämekon siskolleni. Sanoin hänelle silloin  vitsillä, että voin sitten tehdä hänelle tämän mekon artesaanityönäni. Kysyin häneltä viime vuoden puolella, että haluaisiko hän, että teen hänelle häämekon ja hän oli innoissaan. 

Lähtökohtana minulla oli artesaanityöhöni  60-/70-luvun boheemi häätyyli.

Tyypillisiä ominaisuuksia hääpuvuissa tuohon aikaan olivat yksinkertaisuus ja puhdaslinjaisuus. Röyhelöitä alkoi tulla vasta 70-luvun lopulla. Avonaiset kaula-aukot ja hihattomat eivät olleet vielä muodissa. Pitsit olivat suosittuja, etenkin kukka-aiheiset. 

Tein työni asiakkaalle ja hänen toiveitaan mekon suhteen olivat V-mallinen selkä, laahus ja hieman merenneito mallinen. Asiakas halusi, että puvussa olisi helppo liikkua ja, että se olisi rento.

Tiesin jo alusta asti, että en pystyisi sovittamaan mekkoa asiakkaalleni, koska hän on raskaana. Otin mitat asiakkaastani silloin kun hän ei ollut ehtinyt vielä kauheasti kasvaa.    

Asiakkaani lähetti minulle aika ahkerasti kuvia ja niiden pohjalta lähdin suunnittelemaan. Koska asiakkaallani oli aika selkä visio siitä mitä hän halusi oli suunnittelu hieman hankalaa. Keskityin suunnitelmissani lähinnä yläosaan. Piirsin erilaisia selkiä, kaula-aukkoja ja hihoja.

Tein kaavat siskoni mitoilla, joten ensimmäiseen sovitusprotoon  tuli aika paljon muutoksia. Sivuista otettiin pois ja keskeltä takaa otettiin pois, jotta v-selkä ei alkaisi repsottaa. Myös laahusta pidennettiin ja helmaa levennettiin. 

Kädentietä korjattiin ja olkasauman paikkaa muutettiin. Tein  kaksi erilaista hihaa, koska ei ollut varmuutta sen pituudesta. Päädyimme näiden kahden välimuotoon.

Tein toisen proton ihan varmuuden vuoksi. Siinä otettiin keskitakasaumasta vielä hieman pois. Selän v-aukkoa kavennettiin. 

Kun kävimme ostamassa kankaita en yhtään katsonut pitsin leveyttä. Se oli 20 senttiä kapeampaa kuin se kangas, jonka mukaan oli laskenut menekin. Jouduin leikkaamaan kappaleet monessa eri palassa ja ompelemaan ne yhteen. Tämän tekemiseen minulla meni noin 20 tuntia. Tämä ei ollut niin vaikeaa kuin olin aluksi kuvitellut ja ompeleminen oli loppujen lopuksi nopeaa.

Olisin halunnut luonnonmateriaaleja ja niitä yrtinkin vaivalla etsiä. Mutta loppujen lopuksia kankaiden tyyli meni sen edelle. Pitsikangas löytyi ensimmäisenä ja minä sekä siskoni rakastuimme molemmat siihen välittömästi.
Olisin halunnut viskoosia aluskankaaksi ja minusta se olisi sopinut pitsin alle mutta ne olivat sen verran eri sävyiset, että eron huomasi.
 

Pitsi

100% polyesteria

Satiini

100% polyesteria

Aluksi laitoin vain silitettävää tukinauhaa selkäaukon reunoihin mutta siitä huomasi heti, että se tarvitsi enemmän tukemista, joten laitoin tukikangasta koko yläosaan.

Viimeisessä sovituksessa ei tullut muutoksia juuri ollenkaan. Huomasin kyllä, että lyhyen vuorin raja paistoi läpi, joten minä tein siihen jatkopalan.

Lopuksi ompelin pitsin olkasaumat yhtään ja kiinnitin hihat. Ensimmäinen suunnitelma oli, että ompelisin pitsin satiinin kanssa yhteen, jolloin siihen tulisi näkyvä sauma.Onneksi en tehnyt näin, koska se ei olisi näyttänyt näin hyvältä.

Siskoni haluaisi olla häissään paljain jaloin ja hän lähetteli minulle kuvia tälläisistä hienoista jalkakoristeista.

Ajattelin aluksi, että kirjoisin ne kokonaan itse käsin ja aloitinkin tekemään niitä. Ajan  kuluessa kyllästyin niihin ja ne eivät olleet enää mieleiset. 

Leikkasin pitsistä, jota käytin mekkoon, paloja ja yhdistin niitä. Ompelin niihin lopuksi helmiä.

Itsearvio

Olen aina rakastanut hää- ja juhlapukuja ja olen pitkään unelmoinut, että pääsisin sellaisen tekemään. Olin toisena vuonna työharjoittelussa hää- ja juhlapukuliike Glamourissa ja koen, että asiat mitä opin siellä auttoivat minua erittäin paljon.  Onnistuin tekemään mekosta siskoni näköisen ja silti tuomaan omaa näkemystäni suunnittelijana esille. Huomasi kyllä työskentelyssä, että olin aidosti innostunut tästä työstä. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja siitä mitä sain aikaisesksi.